Viime aikoina ei ole ehtinytkään oikein neuloa, kun työn alla on ollut tämä.
Tein tilkkupeiton ystäväni pienelle pojalle, joka syntyi n. kuukausi sitten. Viikko sitten kävin itse pikkuista katsomassa ja vein peiton mennessäni.
Ikinä aiemmin en ole tehnyt tilkkupeittoa tällä tavalla, mutta onnistuihan tuo näinkin.
Kolmioiksi leikkaaminenkin sujui melko hyvin, ommellessa kyllä huomasi että kaikki eivät olleet ihan saman kokoisia.
Tällä kertaa tein tuttavuutta myös yläsyöttäjän kanssa (tuossa alemmassa kuvassa). Reunan tekemistä täytyy vielä harjoitella, ettei tarvitsisi ommella reunoja niinkuin nyt teen. Tuo vanu tarttuu aika mukavasti kiinni paininjalkaan...
Luulen kuitenkin että tuosta yläsyöttäjästä oli vähän apua tikatessa. Nooh, tikkauskuvioista ei tullut semmoisia kuin ensiksi suunnittelin, mutta kaipa tuommoiset pienemmätkin neliöt pitävät kerrokset yhdessä.
Valmiista peitosta otin illan hämyssä pikaisen kuvan silittämättä tai muutenkaan asettelematta. Peitto lähti heti seuraavana päivänä käyttäjälleen. Itse olen tyytyväinen lopputulokseen. Sopivan iloisen värinen peitto tuli :)
Todella kaunis, ihanat värit ja kuviot!
VastaaPoistaEi voi ku ihailla uppeeta peittoo. Yläsyöttäjästä tulee mieleen ylämummo, ja yhteistä niille on se, että en tiedä kummankaan merkitystä. Salatiedettä, sanon minä :D
VastaaPoistaUpea peitto. Sulla on ihan kunnon välineet tilkkutöille, vähintäänkin tuollainen leikkuri pitäisi itsekin hankkia. Saksilla on niin hidasta ja aina tulee eri kokoisia paloja :(
VastaaPoista