Kerroin aiemmin ikuisuusprojektistani ja haaveilin siihen sopivaa pussukkaa.
Toissapäivänä rohkaistuin tekemään lähempää tuttavuutta äitini saumuriin (joka on asustellut meillä syksystä asti). Ilmeisesti ystävystyminen onnistui, koska en pelkää sitä enää vaan haaveilen käyttäväni sitä vielä lisää :D. Kai se lankamäärä on saumurissa pelottanut, 3 lankaa oli äiti valmiiksi jo pujottanut, joten jouduin itse pujottamaan yhden ja kyllä se pienten alkuvaikeuksien jälkeen onnistuikin, jipii :).
Toinen asia mitä pelkään vieläkin siinä saumurissa, on sen vauhti. Ihan liian nopeaa menee... Omassa ompelukoneessani saa säädettyä "tehoa" ja ompelen aina sillä hitaamalla.
Pussukan tein tämmöisistä vauvan pöksyistä.
Tykkäsin nuista eläimen kuvista, etenkin nuista kirahveista.
Saumurilla ompelin tuosta vähän lahkeiden yläpuolelta ja siinäpä pussi sitten jo melkein olikin valmiina. Kuminauhan viereen pujoitin tuommoisen nyörin minkä tarkoitus oli vetää koko suuaukko suppuun. Mutta kuminauhan takia se ei toiminutkaan kuten kuvittelin. Kuminauhaa ei saanut poistettuakaan, koska se oli jotenkin ommeltu paikoilleen, joten pussukan suu jää vähän avonaiseksi. Tuskimpa siitä haittaa on. Pääasia että materiaalit nuihin pieniin tilkkuihin on aina samassa pussissa ja ne on helppo napata mukaan matkallekin.
Sivulta pussukka näyttää tältä.
Lahkeet pistin vielä talteen, koska suunnittelin että niistäkin saisi jotkut pienet pussukat, pitäisi vain ostaa sopivan kokoinen semmoinen "kukkaronkehys"
Tällä hetkellä valmiita tilkkuja on 14+17. Eli 14 kiinni toisissaan ja 17 irtonaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti